Ensimmäiset estetunnit innostavat, mutta ne herättävät myös kysymyksen siitä, mitä esteratsastuksen perusvarusteet oikeasti ovat ja mihin rahat kannattaa käyttää ensin. Esteratsastuksen perusvarusteet eroavat tasaisen tunnin varusteista lähinnä turvallisuuden ja istunnan osalta: hyppäämisessä ratsastaja nousee kevyeen istuntaan, jalustimet lyhenevät ja putoamisen riski kasvaa. Kun varusteet ovat oikeat, voit keskittyä hevoseen ja estelinjaan, eikä huomio karkaa jalustimiin tai luistaviin hanskoihin.
Suomessa suuri osa harrastajista ratsastaa ratsastuskoulun hevosilla. Siksi tämä artikkeli on jaettu kahteen osaan: ensin ratsastajan omat varusteet ja sen jälkeen hevosen varusteet niille, joilla on oma tai vuokrattu hevonen.
Kypärä ja turvaliivi esteratsastuksen perusvarusteina
Kypärä on ainoa varuste, josta ei kannata tinkiä missään tilanteessa. SRL:n kilpailusäännöt edellyttävät kypärää, joka täyttää voimassa olevan turvastandardin. Tällaisia ovat esimerkiksi eurooppalainen VG1 01.040, brittiläinen PAS 015 ja yhdysvaltalainen ASTM F1163 eli SEI-sertifioitu kypärä. Hyvä perustason kypärä maksaa noin 60-150 €. Premium-malleissa, joissa on parempi tuuletus ja vaihdettavat sisäpehmusteet, hinta nousee 250-500 euroon.
Istuvuus ratkaisee enemmän kuin hinta. Ratsastusliikkeessä kokenut myyjä kokeilee ensin, liikkuuko kypärä päässä ilman leukaremmiä, kun asiakas taivuttaa päätään eteenpäin. Jos kypärä keikkuu, se on väärän kokoinen tai väärän mallinen, vaikka sen saisi kiinni. Pyöreä ja soikea pään muoto vaativat eri valmistajien kypäriä.
Turvaliivin hyöty korostuu esteillä, koska putoamiset tapahtuvat yleensä vauhdissa ja hevonen voi astua tai kaatua ratsastajan päälle. Liivit luokitellaan BETA-standardin mukaan tasoille 1-3. Hyppäämiseen suositellaan tasoa 3. Hyvän tason 3 liivin saa noin 150-300 eurolla. Liivi on oikeankokoinen, kun se ulottuu edestä rintalastan alaosaan eikä paina satulaa vasten istuessa. Tarkemmat koko-ohjeet löytyvät artikkelista turvaliivin luokat ja istuvuus.
Ilmatyynyliivit, kuten Heliten mallit, ovat yleistyneet. Ne puettaan yleensä tavallisen BETA-liivin päälle, eivät sen tilalle.
Housut, saappaat ja hanskat hyppäämiseen
Esteillä ratsastetaan lyhyemmillä jalustimilla, ja polvi tekee paljon työtä. Siksi monet esteratsastajat valitsevat polvipaikkahousut kokopaikkahousujen sijaan. Polvipaikka antaa pidon juuri sieltä, missä sitä tarvitaan, mutta sallii satulassa liikkumisen hypyn aikana. Kouluratsastajat taas suosivat yleensä kokopaikkaa. Perushousut maksavat 50-120 €. Pikeurin ja Cavallon kaltaisten merkkien housut maksavat tyypillisesti 150-250 €.
Jalkineissa on kaksi toimivaa vaihtoehtoa: pitkät ratsastussaappaat tai paddock-saappaat chapsien kanssa. Aloittelevalle esteratsastajalle jälkimmäinen on usein järkevämpi, koska paddockit ja minichapsit maksavat yhteensä noin 100-200 € ja sopivat myös tallitöihin. Nahkaisten varsisaappaiden hinta on 250-600 €, ja niiden sisäänajo kestää viikkoja. Varsinaisessa kilpailussa pitkät saappaat ovat perinteinen valinta, mutta seuratason tunneilla paddock-chapsit-yhdistelmä on aivan tavallinen.
Jalkineen tärkein ominaisuus on matala, selvä korko ja melko sileä pohja. Lenkkari tai vaelluskenkä voi jumittua jalustimeen putoamistilanteessa.
Hanskat parantavat ohjastuntumaa ja suojaavat sormia ohjien hankaukselta. Niitä tarvitaan etenkin, kun hevonen vetää esteen jälkeen. Hyvät kesähanskat maksavat 20-45 €. Suomen talvi vaatii lisäksi erilliset talvihanskat, koska kylmässä maneesissa sormet kohmettuvat jo puolessa tunnissa. Turhan paksu hanska taas heikentää tuntumaa ohjiin.
Hevosen varusteet estetyöhön
Oman tai vuokrahevosen kanssa listaan tulee satula, satulahuopa, jalkasuojat ja usein rintaremmi. Ratsastuskoulussa nämä kuuluvat tunnin hintaan, eikä niitä tarvitse hankkia itse.
Estesatulassa satulasiivet ovat eteenpäin kallistuneet ja polvitopparit ovat isommat, jotta lyhyillä jalustimilla polvelle jää tilaa. Uusi estesatula maksaa noin 800-3 500 €. Kunnossa olevan käytetyn saa usein 400-1 200 eurolla. Merkki on toissijainen asia, koska satulan on sovittava hevosen selkään. Väärin istuva satula aiheuttaa hevoselle kipua, joka näkyy usein vasta kieltoina tai esteen jälkeisinä pukitteluina. Sovituksen vaiheet on käyty läpi artikkelissa satulan sovitus hevoselle.
Estesatulahuopa on muotoiltu satulan mukaan, ja se maksaa yleensä 30-80 €. Esimerkiksi Eskadronin ja Schockemöhlen valikoimassa on kymmeniä malleja. Hevosen jalkoihin käytetään edessä avoimia jännesuojia, jotka suojaavat jänteitä takajalkojen osumilta mutta antavat hevosen tuntea puomin, jos se koskee estettä. Takajalkoihin laitetaan matalat takasäärisuojat. Suojien hinnat vaihtelevat 40-150 euron välillä parilta. Kokovalinnasta kerrotaan lisää artikkelissa jalkasuojien valinta hevoselle.
Kun hevonen ponnistaa, satula voi liukua taaksepäin. Rintaremmi estää tämän, ja sen käyttö on suositeltavaa etenkin pyöreärunkoisilla hevosilla. Suomenhevosilla rintaremmiä tarvitaan usein.
Myytti: aloittelija tarvitsee heti oman estesatulan
Moni ostaa estesatulan heti, kun ensimmäiset ristikot sujuvat. Se on usein liian aikainen hankinta. Ristikoita ja 50-70 senttimetrin esteitä hypätään sujuvasti yleissatulalla eli all-purpose-satulalla, kunhan jalustimia lyhennetään 2-3 reikää. Estesatulan erot alkavat tuntua oikeasti vasta, kun esteet nousevat ja tahti kiihtyy.
Jos hevosella on jo hyvin istuva yleissatula, ensimmäinen raha kannattaa käyttää turvaliiviin ja valmennustunteihin. Satula voi odottaa.
Yleisimmät virheet varusteiden hankinnassa
Samat kolme virhettä toistuvat vuodesta toiseen:
1. Kypärän käyttäminen kaatumisen jälkeen. Kypärän iskua vaimentava materiaali painuu kasaan, vaikka kuoressa ei näkyisi jälkeäkään. Kovan putoamisen jälkeen kypärä vaihdetaan aina. Ilman kaatumisiakin kypärä uusitaan noin 5 vuoden välein.
2. Turvaliivin ostaminen kasvunvaraa ajatellen. Liian iso liivi nousee kurkkuun eikä suojaa kylkiä. Junioreiden liivi sovitetaan nykyisen koon mukaan.
3. Varusteiden ostaminen urheilu- tai eläinkaupasta. Urheilukaupan pyöräilykypärä ei täytä ratsastuksen standardeja, eikä eläinkaupan valikoima kata hevosen varusteita. Erikoistunut ratsastusliike pystyy sovittamaan kypärän ja liivin oikein ja neuvomaan satulan valinnassa.
Ammattilainen aloittaa varustelun aina turvallisuudesta. Mukavuus- ja ulkonäköasiat tulevat vasta sen jälkeen.
Varusteiden hankintajärjestys ja budjetti
Ratsastuskoulussa hyppäävä harrastaja pärjää aluksi 350-600 eurolla, jolla saa kypärän, turvaliivin, polvipaikkahousut, paddock-saappaat, chapsit ja hanskat. Oman hevosen omistaja varautuu tämän lisäksi 1 000-4 000 euroon satulasta, huovasta ja suojista riippuen. Käytettyjen varusteiden markkinat ovat Suomessa vilkkaat, ja satulasta voi säästää paljon. Käytettyä kypärää ei pidä ostaa, koska sen historiasta ei voi olla varma.
UKK
Onko turvaliivi pakollinen esteratsastuksessa?
SRL:n esteratsastuskilpailuissa turvaliivi ei ole yleisesti pakollinen, mutta kenttäratsastuksen maastoesteillä se on. Monet ratsastuskoulut vaativat liivin kaikilta junioreilta estetunneilla, ja aikuisillekin sitä suositellaan.
Voiko kouluratsastuksen satulalla hypätä?
Pieniä ristikoita voi, mutta koulusatulan pitkä ja suora siipi tekee kevyestä istunnasta hankalan ja epävakaan. Yli 60 senttimetrin esteillä tarvitaan yleis- tai estesatula.
Kuinka usein ratsastuskypärä pitää vaihtaa?
Kypärä vaihdetaan jokaisen kovan iskun jälkeen ja muutenkin noin 5 vuoden välein, koska materiaalit vanhenevat ajan myötä.
Turvallisuus ensin, loput vähitellen
Esteratsastuksen hyvä aloituspaketti koostuu standardin mukaisesta kypärästä, tason 3 turvaliivistä, polvipaikkahousuista ja korollisista jalkineista. Hevosen varusteissa satulan sopivuus on tärkeämpää kuin sen tyyppi. Hanki varusteet siinä järjestyksessä, jossa ne suojaavat sinua ja hevosta. Sovita kypärä ja liivi aina paikan päällä ennen ostopäätöstä.
—
**Linkit:** valitsin artikkeliin kolme sisäistä linkkiä: turvaliivin luokat, satulan sovitus ja jalkasuojien valinta. Kaikki kolme löytyvät linkkilistasta täsmälleen samassa muodossa.
**Tarkistettavaa ennen julkaisua:**
– **Turvaliivi kilpailuissa:** Väite, ettei turvaliivi ole SRL:n esteratsastuskilpailuissa yleisesti pakollinen mutta kenttäratsastuksen maastoesteillä on, kannattaa tarkistaa SRL:n voimassa olevista säännöistä. Säännöt voivat muuttua, ja junioreille voi olla omia vaatimuksia.
– **Kypärästandardit:** Mainitut standardit (VG1 01.040, PAS 015, ASTM F1163/SEI) ovat yleisesti hyväksyttyjä. SRL:n tarkka luettelo hyväksytyistä standardeista on silti hyvä varmistaa.
– **Kypärän käyttöikä:** Noin viiden vuoden vaihtoväli on alan yleinen suositus, mutta valmistajien ohjeet vaihtelevat.
– **Hinnat:** Hinnat ovat suuntaa-antavia arvioita, joita ei ole tarkistettu nykyisistä hinnoista.