Suitsetus on yksi ratsastuksen tärkeimmistä varusteista, sillä sen kautta ratsastaja kommunikoi hevosen kanssa jokaisella ratsastuskerralla. Väärin valittu tai huonosti istuva suitsetus voi aiheuttaa hevoselle kipua, epävarmuutta ja jopa käytösongelmia, joten osien tunteminen kannattaa jokaisen hevosenomistajan ja ratsastuksen aloittajan.
Suitsetuksen perusosat lyhyesti
Suitsetus koostuu useasta osasta, jotka yhdessä muodostavat toimivan kokonaisuuden. Päähineeseen kuuluvat otsapanta, poskiremmit, niskaremmi ja usein myös kurkkuremmi, jotka pitävät suitset paikallaan hevosen päässä. Näiden lisäksi suitsetukseen kuuluu kuolain, joka asettuu hevosen suuhun, sekä ohjat, joilla ratsastaja välittää apunsa.
Turparemmi on oma erillinen osansa, joka kiinnitetään kuolaimen alle ja vaikuttaa suoraan siihen, kuinka paljon hevonen voi avata suutaan. Suitsien osat myydään usein myös erikseen, mikä on kätevää silloin, kun vain yksi osa on kulunut tai rikkoutunut eikä koko suitsetusta tarvitse vaihtaa.
Kuolaimen valinta – tärkein yksittäinen osa
Kuolain on suitsetuksen osista se, joka vaikuttaa eniten hevosen suun mukavuuteen ja apujen selkeyteen. Yleisimpiä kuolaintyyppejä ovat rengaskuolain eli loose ring, oliivikuolain, D-kuolain ja full cheek -kuolain, jotka kaikki eroavat toisistaan sivuttaisen tuen ja vipuvoiman suhteen.
Esteratsastuksessa suositaan usein full cheek- tai D-kuolaimia, koska ne antavat selkeän sivuttaisohjauksen esimerkiksi kaarteissa ja esteiden lähestymisessä. Kouluratsastuksessa taas rengaskuolain tai oliivikuolain on tyypillinen valinta, sillä se sallii kuolaimen liikkumisen luonnollisesti suussa. Lännenratsastuksessa ja osassa ravivarusteita nähdään puolestaan kuolainttomia ratkaisuja, kuten hackamoreja, joissa paine kohdistuu nenän ja leuan alueelle suun sijaan.
Materiaali kannattaa valita hevosen mukaan. Ruostumaton teräs on kestävä ja helppo pitää puhtaana, kun taas kupari- tai messinkiseoksia käytetään usein hevosilla, jotka tuottavat vähän sylkeä, sillä metalli lisää syljeneritystä ja tekee kuolaimesta miellyttävämmän. Kuolaimen paksuudella on myös merkitystä – liian paksu kuolain ahtaassa suussa voi olla yhtä epämukava kuin liian ohut kuolain, joka keskittää painetta pienelle alueelle.
Turparemmi ja sen eri tyypit
Turparemmin tehtävä on estää hevosta avaamasta suutaan liikaa, mikä auttaa kuolainta pysymään oikeassa asennossa. Yleisin malli on englantilainen turparemmi, joka kulkee suoraan poskien alta. Flash-turparemmi yhdistää tavallisen turparemmin ja erillisen alemman remmin, joka tukee kuonoa kevyesti.
Meksikolainen eli grackle-turparemmi risteää nenän päällä ja jättää sieraimet vapaiksi, mikä sopii erityisesti esteratsastukseen ja kenttäratsastukseen, joissa hengitys kuormittuu enemmän. Kuolaintonta suitsetusta käyttävillä turparemmi voi olla kokonaan erilainen rakenne, esimerkiksi bosal tai sivupainenaru.
Yleinen väärinkäsitys on, että kiristetty turparemmi parantaa ratsastajan hallintaa hevosesta. Todellisuudessa liian tiukka turparemmi ei lisää hallintaa vaan ainoastaan rajoittaa hevosen kykyä rentouttaa leukaansa ja pureskella kuolainta, mikä voi näkyä levottomuutena, pään heittelynä tai jopa hengitysvaikeuksina rasituksessa. Sääntönä pidetään, että kahden sormen tulisi mahtua turparemmin ja poskiluun väliin.
Otsapanta, poskiremmit ja korvahuput
Otsapanta pitää päähineen paikallaan korvien takana ja estää suitsia valumasta silmille. Poskiremmien pituus säätää kuolaimen korkeuden suussa, ja niiden oikea säätö on yksi yleisimmistä virheistä aloittelijoilla – liian korkealla oleva kuolain venyttää suupieliä, liian matala taas kolisee hampaita vasten.
Korvahupuilla ja pehmustetuilla otsapannoilla on merkitystä erityisesti herkkäkorvaisille hevosille tai kilpailutilanteissa, joissa halutaan vähentää äänien häiritsevyyttä. Monissa ravivarusteissa käytetään lisäksi silmälappuja, jotka rajaavat hevosen näkökenttää ja auttavat keskittymään suoraan eteenpäin.
Suitsetuksen sovitus hevoselle vaihe vaiheelta
Sovitus kannattaa tehdä rauhassa ja tarkistaa jokainen osa erikseen. Ensin säädetään otsapanta niin, että se istuu tiiviisti mutta ei paina korvien tyveä. Seuraavaksi poskiremmit säädetään siten, että kuolain muodostaa suupieliin yhden tai kaksi kevyttä ryppyä riippuen kuolaintyypistä ja hevosen totuttelusta.
Turparemmi kiristetään niin, että kaksi sormea mahtuu sen alle, minkä jälkeen tarkistetaan, ettei kuolain kolise hampaita vasten eikä vedä suupieliä ylöspäin. Lopuksi kannattaa antaa hevosen pureskella kuolainta hetki ja tarkkailla, ettei se osoita selviä epämukavuuden merkkejä, kuten pään pudistelua tai kielen näyttämistä.
Jos suitsetusta ollaan hankkimassa esimerkiksi kasvavalle ponille tai kokeiluun uudelle hevoselle, käytetyt ratsastusvarusteet voivat olla järkevä välivaihe ennen kuin sijoitetaan uuteen, juuri kyseiselle hevoselle sovitettuun suitsetukseen. Käytettynä ostettaessa kuolaimen kunto ja nahkaosien saumat kannattaa aina tarkistaa huolella.
Suitsetuksen huolto ja tarvikkeet
Nahkaosat kestävät pidempään, kun ne puhdistetaan säännöllisesti hiestä ja liasta sekä rasvataan sopivalla nahkarasvalla. Kuolain kannattaa huuhdella jokaisen käyttökerran jälkeen, sillä kuivunut sylki ja rehun jäänteet kuluttavat metallia ja voivat ärsyttää hevosen suuta seuraavalla kerralla. Erilaiset kuolaintarvikkeet, kuten kuolainrasvat ja puhdistusliinat, helpottavat tätä arkista huoltoa.
Suomen kylmä ja kostea talvi asettaa nahkaosille omat haasteensa – pakkasella jäykistynyt nahka on altis murtumiselle, joten suitset kannattaa säilyttää talliolosuhteissa lämpimässä ja tuulettuvassa tilassa aina kun mahdollista.
UKK – yleisimmät kysymykset suitsetuksesta
Kuinka usein suitsetuksen sovitus pitäisi tarkistaa?
Sovitus kannattaa tarkistaa vähintään kaksi kertaa vuodessa sekä aina, kun hevosen paino tai lihaskunto muuttuu merkittävästi, sillä pään ja kaulan mitat voivat muuttua esimerkiksi kasvun tai treenikauden myötä.
Sopiiko sama kuolain kaikille ratsastuslajeille?
Ei sovi. Esteratsastuksessa ja kenttäratsastuksessa suositaan usein tukevampia sivuohjaavia kuolaimia, kun taas kouluratsastuksessa halutaan kuolaimen liikkuvan vapaammin suussa. Lajin säännöt voivat myös rajoittaa sallittuja kuolaintyyppejä kilpailuissa, joten kannattaa tarkistaa oman lajiliiton, esimerkiksi Suomen Ratsastajainliiton, ohjeistus ennen kilpailuihin osallistumista.
Voiko suitsetuksen vaihtaa kuolainttomaksi ilman totuttelua?
Vaihto kannattaa aina tehdä asteittain ja rauhallisessa ympäristössä, sillä kuolainton suitsetus ohjaa hevosta eri kohdista päätä kuin perinteinen kuolain. Äkillinen vaihto voi hämmentää hevosta ja näkyä epävarmuutena apujen tulkinnassa.
Yhteenveto
Toimiva suitsetus rakentuu useasta osasta, joista jokaisella on oma tehtävänsä hevosen mukavuuden ja apujen selkeyden kannalta. Kuolaimen, turparemmin ja poskiremmien oikea valinta ja säätö vaativat hieman perehtymistä, mutta palkitsevat rauhallisempana ja yhteistyöhaluisempana hevosena. Kun suitsetus sovitetaan huolella juuri kyseiselle hevoselle ja lajille, ratsastuksesta tulee mukavampaa sekä hevoselle että ratsastajalle.
