
Ponikerho on monelle lapselle ensimmäinen kosketus hevosiin, ja vanhemmat pohtivat usein, mitä kerhossa oikeasti tehdään ja mitä harrastus vaatii perheeltä. Tämä artikkeli on kirjoitettu 5-12-vuotiaan lapsen vanhemmalle, joka harkitsee ponikerhoa tai jonka lapsi on juuri aloittanut. Saat selkeän kuvan kerhon sisällöstä, tallitöiden merkityksestä, tarvittavista varusteista ja kustannuksista. Lisäksi käydään läpi tyypilliset aloittajan virheet.
Mitä ponikerhossa tehdään
Ponikerho ei ole pelkkä ratsastustunti. Tyypillisessä kerhossa ratsastusta on 20-45 minuuttia, ja loppuaika kuluu tallissa: ponin harjaamisessa, kavioiden puhdistamisessa, varusteiden laittamisessa ja karsinan siivoamisessa. Kerhokerta kestää yleensä 1,5-3 tuntia.
Moni ratsastuskoulu Helsingin, Tampereen ja Oulun seuduilla järjestää kerhoja viikoittain lauantaisin tai arki-iltapäivisin. Pienemmillä paikkakunnilla kerho voi kokoontua harvemmin, mutta kerralla pidempään. Ryhmässä on tavallisesti 4-10 lasta ja yksi tai kaksi ohjaajaa, joista toinen on usein kokeneempi tallityttö tai -poika.
Teoriaa opetetaan käytännön kautta. Lapsi oppii, miksi ponia lähestytään olan puolelta eikä suoraan takaa, miten riimu laitetaan ja miksi heinää annetaan ennen kauraa. Monissa SRL:n jäsenseurojen kerhoissa suoritetaan myös hevostaitomerkkejä, jotka antavat oppimiselle selkeät välitavoitteet.
Tallityöt ovat ponikerhon ydin
Vanhemmat ihmettelevät joskus, miksi lapsi maksaa kerhosta ja tekee silti siivoustöitä. Tallityöt eivät ole kuitenkaan halpaa työvoimaa vaan harrastuksen perusta. Hevosmies, joka osaa vain istua satulassa, ei ole vielä hevosmies.
Harjatessaan ponia lapsi oppii tunnistamaan, milloin eläin on rentoutunut ja milloin se laittaa korvat luimuun. Tällainen eläimen lukutaito ehkäisee tapaturmia paremmin kuin mikään varuste. Perusasiat harjojen järjestyksestä ja sukimien käytöstä löytyvät artikkelista hevosen harjaaminen – työvälineet ja perustekniikka.
Ammattitaitoinen ohjaaja aloittaa aina turvallisuudesta. Ensimmäisillä kerroilla lapsi harjaa ponia aikuisen vieressä, ja kavioiden nostaminen opetellaan vasta, kun lapsi osaa seistä oikeassa kohdassa ponin vierellä. Kavioveitsi ei kuulu alle 10-vuotiaan käteen, joten kavioiden puhdistukseen käytetään kaviokoukkua ja kavioharjaa.
Myytti: poni on aina turvallisempi kuin hevonen
Pieni koko herättää virheellistä turvallisuudentunnetta. Shetlanninponi tai welsh A voi olla nopea, omapäinen ja ovela, ja sen potku osuu juuri lapsen pään ja vatsan korkeudelle. Kokeneet opettajat sanovat usein, että moni kokenut tuntiponi on ”nähnyt kaiken” ja testaa uutta lasta heti ensimmäisellä kerralla.
Suomenhevonen tai rauhallinen keskikokoinen poni voi olla aloittelijalle turvallisempi valinta kuin pikkuruinen shetlanninponi. Ratkaisevaa on ponin luonne ja koulutus, ei säkäkorkeus. Hyvä kerho valitsee aloittelijoille eläimet luonteen perusteella.
Ponikerhon varusteet vaiheittain
Kaikkea ei tarvitse ostaa kerralla. Varusteet kannattaa hankkia siinä järjestyksessä, kun niiden tarve tulee vastaan.
- Ratsastuskypärä heti alussa, voimassa olevalla standardilla (EN 1384, VG1 01.040 tai PAS 015), 60-150 €
- Tukevat kengät tai saappaat, joissa on pieni korko. Tallityössä kumisaappaat, ratsastuksessa jodhpur-kengät tai paddock-saappaat, 40-90 €
- Ratsastushanskat, jotka suojaavat käsiä myös riimunnarua käsitellessä, 10-25 €
- Ratsastushousut tai jodhpurit vasta, kun harrastus jatkuu ensimmäisen kauden jälkeen, 30-70 €
- Turvaliivi, jos kerho sitä vaatii tai lapsi alkaa hypätä esteitä, 80-200 €
Kypärä on ainoa varuste, jossa ei kannata säästää eikä ostaa käytettyä. Lapsen pää kasvaa nopeasti, joten kypärän koko tarkistetaan puolen vuoden välein. Koon ja istuvuuden mittaamisesta lisää artikkelissa lasten kypärän valinta turvalliseen ratsastukseen.
Tallityöhön tarvitaan myös vaatetusta, jonka saa likaantua. Suomen talvessa tallissa on usein vain muutama aste lämmintä, joten kerrospukeutuminen, villasukat ja talvihanskat ovat tammikuussa välttämättömiä. Lapsi, jonka varpaat jäätyvät, menettää innostuksensa nopeasti. Laajempi lista aloittajan perusvarusteista löytyy artikkelista lapsen ensimmäiset ratsastustunnit – mitä varusteita tarvitaan.
Ratsastusliikkeestä saa lajiin sopivat varusteet ja sovitusapua. Tavalliset ulkoiluvaatteet saa urheiluliikkeestä, ja koiran tai kissan tarvikkeet kuuluvat eläinkauppaan. Ponin terveyteen liittyvät asiat hoitaa aina eläinlääkäri.
Mitä ponikerho maksaa
Hinnat vaihtelevat alueittain. Pääkaupunkiseudulla kerhokerta maksaa tyypillisesti 30-50 €, ja pienemmillä paikkakunnilla summa voi olla 20-35 €. Moni talli laskuttaa kausimaksun, joka on syys- tai kevätkaudelta 250-600 €.
Lisäksi tulevat seuran jäsenmaksu, usein 30-80 € vuodessa, ja ensimmäisen vuoden varusteet, noin 150-300 €. Seuran jäsenyyteen sisältyy usein tapaturmavakuutus SRL:n kautta, mutta sen kattavuus kannattaa tarkistaa. Lapsen oma tapaturmavakuutus ei aina korvaa ratsastusvammoja, joten vakuutusehdot kannattaa lukea ennen ensimmäistä kerhokertaa.
Yleisimmät virheet ponikerhon aloituksessa
Liian kalliit varusteet heti alussa. 150 euron nahkaiset ratsastussaappaat jäävät pieniksi yhdessä kaudessa, eikä harrastuksen jatkumisesta ole vielä varmuutta. Kypärää lukuun ottamatta kannattaa aloittaa edullisista tai käytetyistä varusteista.
Tallityön vähättely. Jos vanhempi kysyy kotimatkalla vain sitä, saiko lapsi laukata, lapsi oppii pitämään tallityötä toissijaisena. Kannattaa kysyä myös, kenen ponin lapsi harjasi ja miltä poni tuntui.
Lapsen jättäminen yksin tallin pihalle. Kerhon vastuu alkaa ja päättyy sovittuina kellonaikoina. Ennen ja jälkeen kerhon tallin pihalla liikkuu traktoreita, hevoskuljetuksia ja irrallisia hevosia tarhojen välillä, joten pienen lapsen paikka on aikuisen lähellä.
Milloin ponikerho ei ole oikea valinta
Kaikille lapsille ponikerho ei sovi. Hyvin arka lapsi voi hyötyä ensin muutamasta yksityistunnista, jossa ohjaajan huomio on vain hänessä. Allergiselle lapselle tallin pöly ja hevosen hilse voivat olla liikaa. Ennen kausimaksun maksamista kannattaa kokeilla 1-2 tutustumiskertaa.
Toisaalta lapsi, joka jo osaa ravata ja haluaa vain ratsastaa, voi turhautua kerhossa, jossa ratsastusta on vähän. Silloin ratsastuskoulun tavalliset ryhmätunnit ja satunnaiset talliapulaisvuorot voivat olla parempi yhdistelmä.
UKK
Minkä ikäisenä lapsi voi aloittaa ponikerhon?
Useimmat kerhot ottavat mukaan 6-7-vuotiaita, ja osa tarjoaa erillisiä minikerhoja jo 4-5-vuotiaille. Ikää tärkeämpää on, että lapsi jaksaa kuunnella ohjeita ja noudattaa niitä 1,5-2 tunnin ajan.
Tarvitseeko lapsi omat ratsastushousut ponikerhoon?
Ensimmäisellä kaudella eivät ole välttämättömät. Joustavat, saumattomat ulkoiluhousut riittävät aluksi, kunhan sisäsauma ei hankaa. Kypärä ja korolliset kengät tarvitaan kuitenkin heti ensimmäisestä kerrasta lähtien.
Onko tallityö lapselle turvallista?
Ohjatussa kerhossa kyllä. Ohjaaja määrää, mitä tehtäviä lapsi saa tehdä ja minkä ponin kanssa. Riskit kasvavat silloin, kun lapsi käsittelee hevosia ilman valvontaa tai liikkuu tarhoissa yksin.
Ponikerho kasvattaa hevosmieheksi
Ponikerhon arvo on siinä, että lapsi oppii hoitamaan eläintä, ei pelkästään ratsastamaan sillä. Tallityöt opettavat vastuuta, kärsivällisyyttä ja eläimen kunnioittamista, ja nämä taidot kantavat pitkälle, jos lapsi myöhemmin kiinnostuu esteratsastuksesta, kouluratsastuksesta tai ravista. Hanki aluksi kunnolla sovitettu kypärä ja tukevat kengät, varaa tutustumiskerta ja seuraa, palaako lapsi tallilta iloisena ja hevosen tuoksuisena. Jos palaa, harrastus on löytynyt.