
Hevosen klippaus talveksi on ratkaisu, kun treenattava hevonen hikoilee paksun talvikarvansa läpi eikä kuivu tallissa ennen iltaruokintaa. Tämä artikkeli on hevosen omistajalle ja vuokraajalle, joka miettii, kannattaako klipata, millä koneella ja terillä ja miten loimitus pitää muuttaa klippauksen jälkeen. Kun nämä ovat kunnossa, hevonen pysyy lämpimänä tarhassa ja kuivuu työn jälkeen 30-45 minuutissa eikä märkänä koko illan.
Milloin hevosen klippaus kannattaa ja milloin ei
Klippaus on tarpeen, jos hevonen tekee säännöllisesti hikoiluttavaa työtä myös talvella. Esimerkiksi 4-6 kertaa viikossa maneesissa koulua tai estettä tekevä hevonen hikoilee lähes aina, ja märkä talvikarva altistaa vilustumiselle ja iho-ongelmille. Kevyessä maastokäytössä oleva harrastushevonen tai talvitauolla oleva suomenhevonen pärjää yleensä parhaiten omalla karvallaan.
Suomenhevonen kasvattaa usein erittäin paksun talvikarvan, joten jo kevyt rintaklippaus voi riittää sille. Lämminverinen ravihevonen taas valmennetaan Suomessa ympäri vuoden, ja siksi talliloimen ja pitkälle viedyn klippauksen yhdistelmä on raviväellä tavallinen.
Yksi myytti kannattaa purkaa heti: klippaus ei ole vain kilpahevosten juttu. Ratkaiseva tekijä on hikoilu, ei kilpataso. Harrastaja, joka ratsastaa iltaisin pimeässä maneesissa, hyötyy maltillisesta klippauksesta usein enemmän kuin hevonen, joka kilpailee kerran kuussa ja seisoo muuten tarhassa.
Klippausmallit kevyestä täyteen
Klippausmalli valitaan työmäärän ja ulkoiluolosuhteiden mukaan. Mitä enemmän karvaa poistetaan, sitä enemmän loimitusta hevonen tarvitsee.
- Rintaklippaus – karva poistetaan kaulan alapinnasta ja rinnasta. Sopii kevyeen työhön ja ympäri vuorokauden ulkona oleville.
- Irlantilainen klippaus – linja kulkee korvan takaa kyynärpäähän. Hyvä kompromissi harrastushevoselle.
- Ketjuklippaus (trace) – karva poistetaan kaulan alaosasta, vatsasta ja kylkien alaosasta. Selkä ja jalat jäävät karvaisiksi.
- Loimiklippaus – karvaa jää vain selän ja lautasten ”loimen” kohdalle sekä jalkoihin.
- Metsästäjäklippaus ja kokoklippaus – lähes kaikki karva pois, jalat ja satulan kohta jätetään metsästäjämallissa. Raskaaseen valmennukseen.
Kokenut hevosenhoitaja katsoo ensin, mistä hevonen hikoilee eniten. Useimmiten paikat ovat kaula, rinta ja satulavyön kohta. Klippaus aloitetaan niistä, ja linjoja laajennetaan vasta jos kevyempi malli ei riitä.
Koneet ja terät – mihin raha kannattaa käyttää
Hevosen klippauskoneet jaetaan karkeasti kolmeen ryhmään. Pienet trimmerit (noin 40-120 €) on tarkoitettu korviin, leukaan ja vuohiskarvoihin, eivätkä ne riitä koko hevosen klippaamiseen. Varsinaiset hevosklippurit maksavat johdollisina noin 200-450 € ja akkukäyttöisinä noin 300-650 €. Tunnettuja valmistajia ovat esimerkiksi Heiniger, Lister, Liveryman ja Aesculap.
Akkukone on turvallisempi ja hiljaisempi, mikä auttaa arkojen hevosten kanssa. Johdollinen kone jaksaa pidempään ilman taukoja, mutta johto pitää kytkeä vikavirtasuojattuun pistorasiaan. Kostea tallikäytävä ja 230 voltin laite ovat huono yhdistelmä ilman suojausta.
Terät ratkaisevat lopputuloksen enemmän kuin moottori. Hieno terä (noin 1-1,5 mm) jättää sileän pinnan ja sopii kokoklippaukseen, ja keskikarkea terä (noin 2-3 mm) jättää hieman suojaavaa karvaa. Ulkona paljon olevalle hevoselle karkeampi terä on usein järkevämpi valinta. Hevoskoneen terät eivät pääsääntöisesti sovi eri merkkien koneisiin, joten tarkista yhteensopivuus ennen ostoa.
Teräsarjan teroitus maksaa tyypillisesti 15-30 € ja sen saa monesta ratsastusliikkeestä tai kengittäjältä. Kokoklippaukseen kuluu noin yksi teräsarja, ja paksukarvaiselle hevoselle kannattaa varata toinen terävä sarja valmiiksi. Koneita, teriä ja öljyjä löytyy kootusti klippaustarvikkeiden osastolta.
Klippauksen työvaiheet tallissa
Ammattilainen aloittaa pesusta tai perusteellisesta harjauksesta vuorokautta ennen klippausta. Lika ja hiekka tylsyttävät terät nopeasti ja saavat koneen kiskomaan karvaa. Märkää hevosta ei klipata koskaan. Jos hevonen pestään, sen pitää ehtiä kuivua kunnolla, ja pakkasella pesu vaatii oman tekniikkansa – siitä lisää artikkelissa hevosen pesu talvella ja kuivaaminen pakkasella.
Linjat piirretään liidulla tai teipataan ennen aloitusta. Kone kulkee karvan kasvusuuntaa vastaan pitkin, tasaisin vedoin, ja terää painetaan kevyesti ihoa vasten. Terä öljytään 10-15 minuutin välein. Lämpötila tarkistetaan kämmenselällä. Liian kuuma terä polttaa ihoa, ja hevonen alkaa vastustella syystä.
Arka hevonen totutetaan koneen ääneen ja värinään muutaman päivän aikana. Jos hevonen ei siedä klippausta lainkaan, eläinlääkäri voi rauhoittaa sen. Rauhoituksen antaa aina eläinlääkäri, ei hevosen omistaja itse.
Loimitus klippauksen jälkeen
Klipattu hevonen menettää karvansa eristyksen heti. Loimituksen on siksi oltava valmiina jo klippauspäivänä. Nyrkkisääntönä rintaklipattu hevonen tarvitsee usein vain kevyen ulkoloimen (0-150 g), ja loimiklipattu tarvitsee pakkasella noin 200-300 g:n ulkoloimen. Kokoklipattu hevonen tarvitsee -15 asteen pakkasessa tyypillisesti 300-400 g:n ulkoloimen ja kaulaosan.
Tallissa riittää usein ohuempi talliloimi kuin ulkona, mutta vetoinen talli Pohjois-Suomessa on eri asia kuin lämpöeristetty talli Uudellamaalla. Talliloimien täytteistä ja materiaaleista kerrotaan tarkemmin artikkelissa talliloimet ja niiden materiaalit kausittain. Työn jälkeen klipattu hevonen kuivatetaan fleece- tai villaloimella, ja ratsastusloimi suojaa lanneosaa käynnissä verryttelyn aikana.
Lämmön voi tarkistaa yksinkertaisesti. Työnnä käsi loimen alle lapojen taakse. Jos iho tuntuu viileältä, loimi on liian kevyt. Jos se on kostea, hevonen hikoilee ja loimi on liian paksu.
Yleisimmät virheet hevosen klippauksessa
Liian myöhäinen klippaus. Suomessa talvikarva on pääosin kasvanut lokakuuhun mennessä, ja ensimmäinen klippaus tehdään yleensä loka-marraskuussa. Toinen kierros tehdään tarvittaessa joulu-tammikuussa. Helmikuun jälkeen klippaamista vältetään, koska päivän pidentyessä hevonen alkaa vaihtaa karvaa ja kesäkarvan laatu voi kärsiä.
Tylsät terät ja väärä kone. Pienellä trimmerillä tehty kokoklippaus kestää tunteja ja jättää raitaisen jäljen. Tylsä terä taas kiskoo karvaa, mikä tekee hevosesta seuraavalla kerralla arkaa.
Loimitusta ei muuteta. Sama 100 g:n loimi, joka riitti karvaiselle hevoselle, ei riitä kokoklipatulle. Ensimmäiset pakkasyöt klippauksen jälkeen ovat riskialtteimpia.
UKK
Kuinka usein hevonen pitää klipata talven aikana?
Useimmat hevoset klipataan 1-2 kertaa talvessa: loka-marraskuussa ja tarvittaessa uudelleen joulu-tammikuussa. Nopeasti karvaa kasvattava hevonen voi tarvita kolmannen kevyen kierroksen.
Voiko klipattu hevonen olla ulkona koko päivän?
Voi, kun loimitus vastaa klippausmallia ja säätä. Täysin ympäri vuorokauden ulkona olevalle hevoselle kannattaa kuitenkin valita kevyt rintaklippaus tai irlantilainen klippaus.
Kannattaako klippauskone ostaa vai klipata ammattilaisella?
Ammattilaisen klippaus maksaa tyypillisesti 60-120 € kerralta. Jos tallissa on useampi klipattava hevonen tai klippaat kahdesti talvessa, oma kone maksaa itsensä takaisin 2-3 talvessa.
Lopuksi: klippaa hikoilun mukaan, loimita klippauksen mukaan
Onnistunut klippaus perustuu kolmeen asiaan: oikea malli työmäärään, terävät terät hyvässä koneessa ja klippausta vastaava loimitus heti ensimmäisestä yöstä alkaen. Aloita kevyemmästä mallista, seuraa hevosen hikoilua 1-2 viikkoa ja laajenna linjoja vasta sen jälkeen. Klippauskoneet, terät ja loimet löytyvät parhaiten ratsastusliikkeestä, jossa myyjä tuntee hevosvarusteet. Yleinen eläintarvikeliike tai urheilukauppa ei myy hevosille sopivia klippureita.