Heinän laatu ratkaisee hevosen ruokinnan onnistumisen enemmän kuin mikään väkirehu tai lisäravinne, ja heinäanalyysi on ainoa luotettava tapa tietää, mitä paalissa oikeasti on. Tämä artikkeli on tarkoitettu hevosen omistajalle, tallinpitäjälle ja vuokraratsun hoitajalle, joka haluaa lopettaa arvailun ja suunnitella ruokinnan oikeiden lukujen pohjalta. Analyysin hinta on muutamia kymppejä, ja turhien lisärehujen karsiminen maksaa sen usein takaisin jo ensimmäisen talven aikana.
Suomessa karkearehu on noin 70-100 % hevosen ruokavaliosta. Kun pohja on väärin arvioitu, kaikki sen päälle rakennettu ontuu.
Mitä heinän laatu tarkoittaa käytännössä
Heinän laatu jakautuu kahteen osaan: ravitsemukselliseen laatuun ja hygieeniseen laatuun. Ravitsemuksellinen laatu kertoo energiasta, valkuaisesta, sokereista ja kivennäisistä. Hygieeninen laatu taas kertoo homeesta, pölystä, hiivoista ja roskista.
Molemmat ovat yhtä tärkeitä. Energialtaan täydellinen heinä on hyödytön, jos se pölisee niin, että hevonen alkaa yskiä joulukuussa. Puhdas ja kaunis heinä voi puolestaan olla niin karkeaa ja energiaköyhää, että kovassa käytössä oleva kenttähevonen laihtuu marraskuusta maaliskuuhun.
Kokenut tallinpitäjä arvioi ensin hygieenisen laadun aistinvaraisesti: haju, väri, pölyisyys ja paalin sisälämpö. Vasta sen jälkeen ravintoarvot selvitetään laboratoriossa.
Myytti: hyvän näköisestä heinästä näkee ravintoarvon
Sitkeä uskomus on, että vihreä, makealta tuoksuva heinä on automaattisesti ravintoarvoltaan hyvää. Silmä ja nenä kertovat kuitenkin lähinnä korjuuolosuhteista, eivät energiasta tai sokeripitoisuudesta.
Myöhään niitetty, kuivalla säällä korjattu timoteiheinä voi näyttää kauniilta ja olla silti kuitupitoista, energiaköyhää ja valkuaisvajaata. Varhain niitetty ensimmäinen sato taas voi sisältää niin paljon sokeria, että se on riski insuliiniresistentille ponille tai suomenhevoselle, jolla on taipumus lihoa. Ero näkyy vasta analyysitodistuksessa.
Heinäanalyysi ja sen tulosten tulkinta
Peruspaketti sisältää yleensä kuiva-aineen, energian, raakavalkuaisen, kuidun (NDF) ja usein sokerit. Laajemmassa paketissa mukana ovat kivennäiset, kuten kalsium, fosfori, magnesium, kalium ja seleeni. Hinnat vaihtelevat laboratorion ja laajuuden mukaan, tyypillisesti noin 40-120 € näytettä kohden.
Tuloksia luetaan näin:
Kuiva-aine kertoo, kuinka paljon rehusta on muuta kuin vettä. Kuivaheinässä se on yleensä yli 85 %, esikuivatussa hevosheinässä tai säilörehussa usein 50-70 %. Kaikki muut arvot ilmoitetaan kuiva-ainetta kohden, joten ilman tätä lukua ruokintamäärien laskeminen menee pieleen.
Energia ilmoitetaan megajouleina kuiva-ainekiloa kohden (MJ/kg ka). Hevosheinien arvot asettuvat tyypillisesti noin 7-9 MJ:n välille. Yhden megajoulen ero kuulostaa pieneltä, mutta 9 kg:n päiväannoksessa se tarkoittaa jo 9 MJ:a päivässä, eli suunnilleen kilon kauraa.
Raakavalkuainen tai sulava raakavalkuainen kertoo, riittääkö heinä lihasten ylläpitoon. Hyvin myöhään korjatussa heinässä valkuaista voi olla niin vähän, että nuori tai kovassa valmennuksessa oleva hevonen tarvitsee täydennystä.
Sokerit (vesiliukoiset hiilihydraatit) ovat ratkaiseva luku lihaville hevosille, kaviokuumeriskissä oleville ja insuliiniresistenteille yksilöille. Näille hevosille tavoitellaan yleisesti alle 10 %:n pitoisuutta kuiva-aineessa, mutta tarkka raja kannattaa sopia eläinlääkärin kanssa.
Kivennäiset paljastavat Suomen erityispiirteen. Kotimainen nurmi on usein seleeni- ja kuparivajaata, ja kalsium-fosforisuhde vaihtelee lohkoittain. Analyysin perusteella voi valita hevosen mineraalit niin, että ne täydentävät heinää eivätkä tuplaa jo valmiiksi riittävää ainetta.
Näin otat edustavan heinänäytteen
Analyysi on vain yhtä hyvä kuin näyte. Ammattilainen aloittaa erän määrittelystä: yksi näyte edustaa yhtä peltolohkoa ja yhtä niittokertaa. Ensimmäinen ja toinen sato analysoidaan erikseen, koska ne eroavat usein selvästi toisistaan.
Paras työkalu on heinäkaira, jolla näyte otetaan paalin sisältä. Osanäytteitä kerätään 10-20 eri paalista, ne sekoitetaan ja laboratorioon lähetetään sen ohjeen mukainen määrä tiiviissä pussissa. Säilörehu- ja esikuivattu heinänäyte pakataan ilmatiiviisti ja lähetetään heti alkuviikosta, jottei se ehdi lämmetä postissa.
Näyte kannattaa ottaa, kun heinä on tasaantunut varastossa noin 4-6 viikkoa korjuusta. Lokakuu ja marraskuu ovat hyvää aikaa, koska talven ruokinta voidaan silloin suunnitella valmiiksi ennen pakkasia.
Heinäanalyysi ruokinnan suunnittelun pohjana
Analyysi ei ole itseisarvo, vaan laskennan lähtöpiste. Täysikasvuinen hevonen syö karkearehua noin 1,5-2 % elopainostaan kuiva-aineena, eli 500 kg:n hevonen noin 7,5-10 kg ka päivässä. Kun heinän energia ja valkuainen tiedetään, on helppo nähdä, paljonko väkirehua tarvitaan, jos tarvitaan ollenkaan.
Tyypillinen tilanne harrastustallilla: hevonen saa kauraa, kivennäistä, lisäksi biotiinia, elektrolyyttejä ja omegaöljyä varmuuden vuoksi. Analyysi paljastaa, että heinässä on riittävästi energiaa kevyeen ratsastukseen ja valkuaisesta ei ole pulaa. Kauran määrää voidaan vähentää, ja kivennäiseksi valitaan seleenipitoinen tuote, joka korjaa heinän ainoan todellisen puutteen. Kuukausittainen rehulasku pienenee, ja hevosen kunto pysyy tasaisempana.
Talviruokinnassa heinän energia nousee erityisen tärkeäksi, koska lämmöntuotto kuluttaa energiaa pakkasilla. Lisää aiheesta kertoo artikkeli hevosen ruokinnasta talvella.
Poikkeus: jos heinä ostetaan pieninä erinä useilta eri tiloilta, yksi analyysi ei kerro koko talven ruokinnasta. Silloin kannattaa pyytää myyjältä analyysitodistus jokaisesta erästä tai analysoida ainakin suurin erä.
Yleisimmät virheet heinän laadun arvioinnissa
Analyysi yhdestä paalista. Yhden paalin näyte voi poiketa koko erän keskiarvosta huomattavasti. Tulos näyttää tarkalta, mutta johtaa harhaan.
Kuiva-aineen unohtaminen. Jos 60 % kuiva-ainetta sisältävää hevosheinää syötetään saman painon verran kuin kuivaheinää, hevonen saa todellisuudessa noin kolmanneksen vähemmän ravintoa. Laihtuminen alkaa huomaamatta.
Lisäravinteiden lisääminen ilman tietoa. Kolme eri kivennäistä ja kaksi vitamiinivalmistetta päällekkäin voivat johtaa esimerkiksi seleenin liikasaantiin. Lisäravinne valitaan analyysin osoittamaan puutteeseen.
Myös säilytys vaikuttaa laatuun analyysin jälkeen. Kosteassa varastossa hyväkin heinä homehtuu, joten rehujen säilytys tallilla kannattaa käydä läpi ennen talvea.
UKK
Kuinka usein heinäanalyysi kannattaa tehdä?
Jokaisesta uudesta heinäerästä, eli käytännössä vähintään kerran vuodessa. Jos heinä tulee eri lohkoilta tai niitoilta, jokainen erä analysoidaan erikseen.
Kertooko heinäanalyysi homeesta ja pölystä?
Perusanalyysi ei kerro. Hygieeninen laatu arvioidaan aistinvaraisesti tai tilaamalla erillinen mikrobiologinen tutkimus, jos heinässä epäillään homeita tai hiivoja.
Tarvitseeko harrastushevonen heinäanalyysia, vai onko se vain kilpahevosille?
Harrastushevonen hyötyy analyysista usein eniten, koska sen ruokinnassa yleisin ongelma on liikaenergia ja turhat lisärehut. Erityisen tarpeellinen analyysi on lihomiselle alttiille poneille ja suomenhevosille.
Yhteenveto: analyysi ensin, lisärehut vasta sitten
Heinän laatua ei voi arvioida silmällä riittävän tarkasti. Heinäanalyysi maksaa vähemmän kuin yksi säkki erikoisrehua ja kertoo, mitä hevonen oikeasti tarvitsee. Ota näyte usean paalin sisältä, tulkitse arvot kuiva-ainetta kohden ja valitse kivennäiset sekä väkirehut täydentämään heinää.
Kun ruokinnan pohja on kunnossa, ratsastusliikkeestä on helpompi ostaa juuri oikea kivennäinen tai lisäravinne. Terveysongelmissa, kuten kaviokuumeessa tai aineenvaihduntasairauksissa, ruokintasuunnitelma tehdään aina yhdessä eläinlääkärin kanssa.