Lääkeainevarot kilpailuissa ja hevosen tuotteiden ainesosat

Lääkeainevarot kilpailuissa ja hevosen tuotteiden ainesosat

Kun hevosen kanssa lähdetään kilpailuihin, lääkeainevarot ja hevosen tuotteiden ainesosat ovat asioita, joihin moni herää vasta positiivisen näytteen jälkeen. Tämä artikkeli on kirjoitettu kilparatsastajalle, raviohjastajalle ja junioria tukevalle vanhemmalle, joka haluaa tietää, mitkä voiteet, lisäravinteet ja rehut voivat aiheuttaa ongelmia dopingtestissä ja miten pakkausselostetta luetaan. Kun nämä asiat ovat hallussa, kilpailuviikkoa ei tarvitse jännittää turhaan.

Kuka säätelee lääkeaineita kilpailuissa

Kansainvälisissä ratsastuskilpailuissa noudatetaan FEI:n kieltolistaa (Equine Prohibited Substances List). Lista jakautuu kahteen ryhmään: kielletyt aineet (Banned Substances), joita hevosessa ei saa olla koskaan, ja valvotut lääkeaineet (Controlled Medication), joita saa käyttää hoidossa mutta joiden on oltava poistuneet elimistöstä ennen kilpailua.

Suomen Ratsastajainliitto SRL nojaa kansallisissa kilpailuissa samaan FEI:n listaan. Ravissa vastuu kuuluu Suomen Hippokselle, jolla on omat antidopingsääntönsä ja varoaikaohjeensa. Esteratsastuksen aluekilpailut, kouluratsastuksen seurakilpailut ja Vermon lähtö ovat siis eri sääntöjen alla, mutta periaate on sama: vastuu on hevosen ilmoittajalla, ei rehun valmistajalla.

Lääkeainevarot kilpailuissa ja varoajan oikea tulkinta

Varoaika tarkoittaa aikaa, jonka jälkeen hevonen voi kilpailla hoidon jälkeen ilman, että aine näkyy näytteessä. FEI julkaisee osalle valvotuista lääkeaineista havaitsemisaikoja (detection times), esimerkiksi tulehduskipulääkkeille. Kokenut kilpailija tietää, että nämä luvut eivät ole takuu. Ne perustuvat koetilanteisiin, joissa terve hevonen sai yhden annoksen tietyllä tavalla.

Todellisuudessa poistumiseen vaikuttavat annos, antotapa, hevosen paino, munuaisten toiminta ja se, kuinka monta päivää hoitoa jatkettiin. Siksi eläinlääkärit lisäävät havaitsemisaikaan usein turvamarginaalin. Ammattilainen kysyy eläinlääkäriltä kirjallisen arvion kilpailukarenssista aina, kun hoitoa annetaan alle 2-3 viikkoa ennen kilpailua.

Suomessa on lisäksi oma erityispiirteensä. Hevonen on lähtökohtaisesti elintarviketuotantoeläin, ellei sitä ole hevospassissa merkitty pysyvästi pois ihmisravinnoksi tuotettavista eläimistä. Tällä on merkitystä esimerkiksi fenyylibutatsonin käytössä, joka ei ole sallittu ruokaketjuun kuuluvalle hevoselle. Passin merkintä kannattaa tarkistaa ennen kuin eläinlääkärin kanssa sovitaan hoidosta.

Ainesosat, jotka yllättävät useimmin

Suurin osa positiivisista näytteistä harrastajatasolla ei johdu tahallisesta dopingista. Ne johtuvat tavallisista tuotteista, joita ostetaan ratsastusliikkeestä tai verkosta ilman, että ainesosaluetteloa luetaan tarkasti. Seuraavat ainesosat kannattaa tunnistaa:

– Valeriaana eli rohtovirmajuuri, jonka valereenihappo on FEI:n listalla – yleinen ainesosa rauhoittavissa lisäravinteissa
– Paholaisenkoura (Harpagophytum), jota markkinoidaan nivelille ja liikkuvuudelle
– Kapsaisiini eli chilin vaikuttava aine, jota on osassa lämmittäviä voiteita
– Pajunkuori ja niittyangervo, joista elimistö muodostaa salisylaatteja
– Kamferi ja mentoli lihasvoiteissa ja linimenteissä

Rauhoittavat valmisteet ovat erityisen hankala ryhmä. Osa rauhoittavista ravintolisistä perustuu magnesiumiin ja tryptofaaniin, jotka eivät pääsääntöisesti ole ongelma, mutta toisissa on yrttiseoksia, joiden koostumusta ei ole avattu kokonaan. ”Yrttiuute” ilman tarkempaa erittelyä on punainen lippu.

Myös rehu voi sisältää vieraita aineita. Kofeiini ja teobromiini voivat päätyä rehuun kaakaonkuoresta tai kahvinjäämistä tehtaan tuotantolinjalla, ja unikonsiemenet voivat näkyä näytteessä morfiinina. Siksi osa valmistajista käyttää brittiläistä BETA NOPS -sertifiointia (Naturally Occurring Prohibited Substances), joka koskee rehujen tuotantoprosessia. Se on eri asia kuin turvaliivien BETA-luokitus, vaikka nimi on sama.

Myytti: luonnontuote on aina kilpailussa sallittu

Väite ”tämä on 100 % luonnollinen, joten se on turvallinen kilpailuissa” kuulostaa järkevältä, mutta se ei pidä paikkaansa. FEI:n listalla on useita kasviperäisiä aineita juuri siksi, että niillä on todellinen vaikutus kipuun, käytökseen tai verenkiertoon. Testi ei erottele, tuliko aine tabletista vai kuivatusta juuresta.

Toinen sitkeä uskomus on, että iholle levitetty voide ei näy testissä. Kapsaisiini, DMSO ja monet tulehduskipulääkegeelit imeytyvät ihon läpi, ja kapsaisiinia etsitään FEI-kilpailuissa myös ihosta. Lämmittävä voide etujalkoihin kisa-aamuna voi johtaa hylkäykseen, vaikka hevonen olisi ollut täysin terve.

Käytännön esimerkki kilpailuviikolta

Tyypillinen tilanne syntyy kenttäkilpailuun valmistautuessa. Hevonen on jäykkä maastoharjoituksen jälkeen, ja tallikaveri lainaa lihasvoidetta, jossa on kamferia ja chiliuutetta. Voidetta hierotaan reisiin kolmena iltana ennen kilpailua. Kukaan ei ajattele asiaa, koska tuote on ostettu ratsastuskaupan hyllyltä eikä apteekista.

Asiantuntija toimisi toisin. Hän tarkistaisi tuotteen ainesosat FEI:n hakutietokannasta (FEI Clean Sport -sovelluksessa ja verkossa) ja vaihtaisi kilpailuviikoksi neutraaliin kylmähoitoon tai savihauteeseen. Lisätietoa eri voidetyypeistä löytyy artikkelista hevosen lihasvoiteet ja niiden käyttöalueet.

Näin tarkistat tuotteen ennen kilpailua

Hyvä rutiini vie 10-15 minuuttia ja kannattaa tehdä jo ennen ostoa. Lue ensin koko ainesosaluettelo, ei pelkkää etiketin etupuolta. Hae jokainen tunnistamaton kasvi- tai kemiallinen nimi FEI:n tietokannasta sekä latinankielisellä että englanninkielisellä nimellä.

Kysy sen jälkeen valmistajalta tai maahantuojalta, onko tuote testattu kilpailukäyttöön ja suositellaanko varoaikaa. Monet valmistajat, esimerkiksi Cavalor ja Pavo, ilmoittavat kilpailukäyttöön soveltuvuuden suoraan tuotesivuilla. Säilytä kuitti ja tuotteen eränumero, koska ne auttavat, jos näytteestä tulee kysyttävää.

Ratsastusliike myy rehuja, lisäravinteita ja hoitotuotteita, mutta reseptilääkkeet ja hoitopäätökset kuuluvat eläinlääkärille. Hyvä myyjä osaa kertoa tuotteen koostumuksesta, mutta ei voi antaa takuuta kilpailukelpoisuudesta.

Yleisimmät virheet kilpailukauden aikana

Lisäravinteen vaihtaminen kesken kauden. Uusi merkki voi sisältää eri yrttisekoituksen, vaikka tuotteen nimi ja käyttötarkoitus ovat samat. Uusi tuote kannattaa ottaa käyttöön talvikaudella, jolloin kilpailuja ei ole.

Jaetut rehuastiat ja ämpärit. Jos tallin toiselle hevoselle annetaan lääkettä rehun seassa, jäämät voivat siirtyä kilpahevoselle. Omat, merkityt astiat ovat halpa vakuutus.

Vanhan varoajan muistaminen väärin. Kieltolistaa päivitetään vuosittain, yleensä tammikuun alussa. Viime vuonna sallittu aine ei välttämättä ole sallittu enää.

UKK

Saako kilpahevoselle antaa elektrolyyttejä kilpailupäivänä?
Tavalliset elektrolyytit, eli natrium, kalium ja kloridi, ovat pääsääntöisesti sallittuja. Tarkista silti, ettei valmisteessa ole lisättyjä yrttejä, kofeiinia tai muita piristäviä aineita.

Koskevatko FEI:n säännöt myös seurakilpailuja?
SRL:n kansalliset säännöt pohjautuvat FEI:n kieltolistaan, ja näytteitä voidaan ottaa myös kansallisella tasolla. Ravissa noudatetaan Suomen Hippoksen sääntöjä.

Mistä tietää, onko lisäravinne turvallinen kilpailuun?
Lue koko ainesosaluettelo, tarkista ainesosat FEI:n tietokannasta ja kysy valmistajalta kilpailukäytöstä. Taustatietoa eri valmisteista on myös artikkelissa hevosen lisäravinteet harrastushevosen ruokavalioon.

Kilpailukelpoinen hoitorutiini

Turvallisin lähestymistapa on yksinkertainen ruokinta: hyvä heinä, tarvittaessa kaura ja mineraali, ja mahdollisimman vähän monen ainesosan sekoituksia. Pidä kirjaa jokaisesta hoidosta, voiteesta ja lisäravinteesta päivämäärineen. Kun jokin kysymys herää, eläinlääkärin kirjallinen arvio ja oma hoitopäiväkirja ovat paras suoja sekä hevoselle että ratsastajalle.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista